Braveheart

21.1.2015 - Kisaviikot Alankomaissa


Silitin orin turpaa rauhoittavasti. Katsoin sitä silmiin ja hengitin syvään. Yritin antaa rauhallista energiaani hevoseen, jotta sekin rauhottuisi. Retu oli ollut heti aamusta ollut rauhaton ja säikkynyt kaikkia ääniä. Olimme tulleet Alankomaihin Rêve de Haussean koulukilpailuihin. Tallissa oli hälinää, koska luokat alkoivat pian. Ratsastajien stressi tarttuu ikävästi myös hevosiin. Silitin orin valkoista tähtipiirtoa ja kun uskoin sen rauhoittuneen, jatkoin varusteiden laittoa. Olin puunannut orin putipuhtaaksi. Tasaisesti leikattu häntä, kiiltävä musta karvapeite, letitetty ja punottu harja sekä vahatut varusteet. Täydellistä. Laitoin vielä viimeiseksi nivelsuitset ja kanget. Sitten olimme valmiita. Talutin orin pihalle, minne oli alkanut tulla jo väkeä. Ilma näytti kirkkaalta, joten kisat pidettäisiin ulkokentällä. Nousin korokkeelta orin selkään ja lähdimme verryttely alueelle. Starttimme oli ensimmäisessä luokassa, mutta aika viimeisinä. Verryttely alueella oli jo ratsukoita, mutta mahduimme hyvin samalle kentälle. 

Kävelimme hyvät alkukäynnit ennenkuin otin ohjat tuntumalle. Laitoin orin kuulolle ja kävin kaikki avut läpi volttien, kiemuroiden ja taivutuksien avulla. Otin laukkaa ennenkuin kävin A-ohjelman liikkeet läpi jotta ne sujuisivat. Ori pärski tyytyväisenä ja tiesin, että olisimme valmiit. Päätimme mennä läheiselle maastoreitille ravailemaan ja kävelemään pitkillä ohjilla. Oli ihanan vapauttavaa ravata kevyttä ravia pitkää maastotietä pitkin metsien keskellä. Sain kaikessa hiljaisuudessa vielä mielessäni käydä ohjelman läpi. Myös Retu oli rauhoittunut ja rentoutunut. Kun olimme kävelemässä pääkenttää kohti, kuulimme kuulutuksista että pian olisi jo meidän vuoromme. Menimme kilpailualueelle, jossa Retulta otettiin pintelit pois, odottamaan vuoroamme.

Pian koittikin jo aika, kun ravasimme harjoitusravissa kohti tuomareita pysähtyen keskelle kenttää. Vedin syvää henkeä, otin ohjat yhdelle kädelle ja kumarsin tuomareille. Äänimerkki kajahti ja orin jalat ponnahtivat liikkelle täyteen raiviin.

Kolmen ja puolen minuutin kuluttua puuskutimme viimeisen liikesarjan jälkeen keskihalkaisijalle päättämään esityksemme. Tuomarin kitoksen jälkeen yleisö puhkesi taputuksiin ja taputin oria kaulalle tiputtaen ohjat kaulalta. Ori oli hikinen ja hegitys höyrysi ilmassa, mutta selvisimme.

Kaikkien luokkien jälkeen oli palkintojen jako. Jokaisen luokan viisi parasta ilmoitettiin ja me olimme Retun kanssa yksi heistä (ja lisäksi Sirun kanssa toisessa luokassa). Päätin ottaa Retun mukaan palkintojen jako tilaisuuteen mukaan. Joillakin oli myös hevoset mukanaan ja jotkut tulivat ilman. Kävelimme kentälle yleisöön päin ja tuomari oli järjestäjien kanssa rivissä ruusukkeiden kanssa. Kuuluttaja kuulutti ensin luokan ja sitten viisi sijoittunutta ratsastajaa. 
"Luokan yksi Vaikea A voittaja on.... Sally ratsullaan Braveheart!"
Olin todella ällikällä lyöty. En ollut uskoa sitä ennenkuin tuomari laittoi sinivalkean ruusukkeen Retun suitsiin kiinni ja kätteli minua. Hymyilin ja kiittelin kovasti. Hymyilinleveästi taputtavalle yleisölle ja taputin myös Retua näyttääkseni, että tämä oli sen ansiota. Retu ei hätkähtänyt vierellään käynyttä tuomaria tai taputtavaa yleisöä. Se on niin tottunut olemaan huomion keskipiste ja nautti siitä. Kun meidän luokkamme sijoittuneet oli lueteltu, laukkasimme muiden ratsukken kanssa perinteisen kunniakierroksen. Ruusukkeet hulmusivat hevosten suitsissa näyttäen kaikille ketkä olivat voittajia. Olin niin ylpeä Retusta. Tämä oli jo sen 28. sijoitus KRJ alaisista. Tästä alkoi vähän yli viikon mittainen kisaviikko täällä kilpailuissa. Alkoi aika hyvin voitolla. Toivottavasti saataisiin lisää sijoituksia.